Linnun sukuselvitys

Kirjoittanut Inkku R. VRL-14959

 Raadelman Novellin suku on isokokoisten suomenhevosten kavalkadi. Sen isä Rosmo oli hieno rautias, 165 senttiä korkea, kenttäori. Rosmo syntyi ravuriksi, mutta epäonnisen uran päätteeksi myytiin Raadelman Ratsut vOy:lle pilkkahintaan, saatesanoilla ”Ei siitä mihinkään ole”. Rosmo osoittautui kuitenkin kelpo kenttäratsuksi, joka oli kestävä ja jaksoi pitkätkin radat, vaikkei se kovin nopea ollutkaan. Kouluosuuksilla Rosmo kahmi eniten pisteitä erinomaisesta laukastaan. Se ehti jättää 16 jälkeläistä, joista kaikki ovat kilpailleet kenttäratsastuksessa.

Rosmon isä oli liinakko ori Kärsämän Kätyri. Toisin kuin jälkeläisensä, Kärsämän Kätyri oli nopea ja juoksi hienoja aikoja, suuresta koostaan huolimatta. Se olikin suomenhevoseksi oikea jättiläinen: jopa 166 senttiä korkea.

Ukkoslahja (iie) puolestaan oli tummanpunarautias niin ikään suurikokoinen suomenhevonen, joka juoksi kohtalaisella menestyksellä, lähinnä paikallisissa iltaraveissa nimeä tehden. Ukkoslahjan mieleenpainuvin piirre oli kuitenkin sen koko pään mittainen salaman mallinen piirto.

Kimo Runotar valikoitui Raadelman Novellin emäksi useasta eri syystä. Kasvattaja halusi isokokoisen varsan, joka olisi isäänsä nopeampi kenttäradoilla. Runotar täytti nämä kaksi kriteeriä, ja kasvattaja lottosi niiden periytymisen puolesta. Tamma itse oli omistajansa silmäterä ja lemmikki, piloille hemmoteltu kauhukakara, joka starttasi kyllä ihan kelpo menestyksellä. Kovin suurille radoille Runotar ei valitettavasti ehtinyt, sillä se mursi jalkansa eräänä sateisena päivänä laitumella. Runotar ehti varsoa vain kahdesti; Raadelman Novellin täyssisko Raadelman Laululintu elelee kasvattajansa kotona, toiveissa siitä on kimot kenttävarsat.

Ruunikko Runoilijan Valssi oli aikansa kuuma nimi kouluradoilla. Joka toinen suomenhevosharrastaja halusi ehdottomasti varsan jumalaisen kauniisti tanssahtelevasta oriista – ja mieluiten ruunikkona, kiitos. Hämmentävää kyllä, kaikista Runoilijan Valssin lukuisista jälkeläisistä vain yksi on tiettävästi perinyt isänsä upean kiiltävän värityksen ja sysimustat jouhet. Valssi kilpaili vaativa B-tasolla, joka suomenhevoselle on hieno saavutus.

Miten kouluoriista tuli kenttävarsa? Sitä voi kysyä vain Runottaren kasvattajalta. Ehkäpä hänkin vain ihastui virran viemänä muotioriiseen, mene ja tiedä. Joka tapauksessa Pahatar (iee) aikanaan päätettiin astuttaa juuri Runoilijan Valssilla. Pahatar oli pieni kimo kenttätamma, joka kieltämättä sai huonoimmat pisteet aina juuri kouluosuudella. Pahatar olikin enemmän estetyyppinen, solakka ja silakkamainen hyppytykki. Jälkeläisiä tammalla ei kovin montaa ehditty tehdä kun se omistajiensa harmiksi yllättäen menehtyi suolikierteeseen.